lauantai 20. kesäkuuta 2009

Juhannuksena

On taas ilmoja pidellyt. Vieraiden kanssa tarkkailimme vuotavaa kattoa, sitä kuinka somasti vesipisarat liukuivat lautaa pitkin ja tipahtelivat komeroon, siinä sitä olikin mielenkiintoista ohjelmaa. Huoparullat odottavat edelleen verannalla poutaisaa jaksoa. Raudanharmaalla järvellä ui tukkakoskeloita.

Eilen illalla pelasimme Trivial pursuitia ja voitin yhden pelin. Minulla on koti-ikävä, on kaikenlaista muutakin kaipausta josta en ymmärrä mistä se tulee, mutta jotain se kertoo ja yritän kuunnella sitä ja kulkea sitä kohti.

Sytytin pesään tulet, mies lämmittää saunaa. Pino kirjoja odottaa lukijaansa, mutta minä vain tuijottelen ikkunasta järvelle, väliajat tuijottelen tulta, kyselen joko saunaan pääsee ja mietin menisinkö uimaan, eilen menin veteen kolmasti. Vesi on kirpeää, se uudistaa ihmisen, mutta vain hetkeksi. Ehkä pitää joka päivä mennä kylmään veteen, sukeltaa syvälle, uida kaloja kiinni. Tajuta olen tässä, vielä nyt olen tässä.

Share/Bookmark

5 kommenttia:

  1. "Raudanharmaalla järvellä ui tukkakoskeloita" -ihmeellistä miten yhden lyhyen lauseen voimalla voi sekunnissa matkustaa toisesta maasta sateiseksi kesäpäiväksi suomalaisen mökin rantaan ja sanojen herättämien muistikuvien avulla viipyä hetken toisessa ajassa ja paikassa.

    VastaaPoista
  2. Mukava jos saatoin palauttaa mieleesi suomen suven todellisuuden, Muukala:-)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa siltä, että on parasta palata pian urbaaniin ympäristöön, toteaa Sinikka.

    VastaaPoista
  4. Täällä ollaan Sinikka!

    Hauska kuulla Matroskin:-)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!