maanantai 17. elokuuta 2009

Huono sopeutuja totuttelee työrytmiin

Alkukesästä oli hankala lopettaa työt ja ryhtyä lomailemaan. Angsteja pukkasi pintaan. Tunsin itseni turhaksi tyypiksi, elämä oli tarkoituksetonta. Unelmoin, että olisi pian syksy ja loma lusittu.

Sitten tapahtui jotain. Tuli uitua, ja korjattua kattoa. Istuttua verannalla ja katseltua kaislojen kasvua ja vesilintujen pelehtimistä. Oli se vaihe, kun sorsat uivat rantaa pitkin pallerojono perässä, sitten äkkiä puidenkolojen linnunpesät olivat tyhjiä, ja lepakot lentelivät iltahämärissä. Yhtäkkiä se pitkältä tuntunut kesä olikin takana.

Olen muokannut Pelastusrenkaita ja välillä kirjoittanut novellia Portin kisaan. En tiedä saanko siitä kunnollista, jokin viimeinen vääntö puuttuu. Taas on edessä sama sopeutuminen kuin keväällä. Vaikea siirtyä uuteen vaiheeseen. Keväällä työnteosta lomailuun, nyt syksyllä lomailusta työntekoon. Koko elokuu on ollut tämmöistä haparointia.

Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Se on tosiaan ihan hermostorakenteellinen juttu tuo sopeutumiskyky. Ei sille oikein mitään mahda, pakko vain kestää, sopeutua ajan kanssa. Tsemppiä.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!