maanantai 3. toukokuuta 2010

Heräilen

Nyt olisi mahdollisuus toimia mesenaattina. Susu Petal luovuttaa teostensa myyntitulot lyhentämättöniä ystävänsä taidenäyttelyn kulujen kattamiseksi.

***

Olen heräilemässä talven ankaran työrupeaman jäljiltä. Tajuan, miten itsekeskeinen olen ollut. Olen normaalistikin itsekeskeinen ihminen, mutta kun kirjoitan, olen vielä normaaliakin itsekeskeisempi. Ja minähän kirjoitan melkein aina.

Mistä johtuu, että vasta nyt tässä vaiheessa havahdun siihen ristiriitaan, joka on oman työn ja ihmisen elämään kuuluvien inhimillisten velvotteiden välillä?

Kadehdin kaikkia suuria luovia neroja, joilta suorastaan odotetaan sitä, että he ovat itsekeskeisiä ja moukkamaisia, ja ajattelevat ensisijaisesti vain omaa luovaa prosessiaan synnyttäkseen briljantteja taideteoksia ihailijoiden luettavaksi. Neroja, joiden asema nerona vain kasvaa ja vankistuu sitä mukaa, mitä välinpitämättömämmin ja törkeämmin he käyttäytyvät.

Minun kirjani eivät saa mitään lisäarvoa siitä, että olen veemäinen lähimmäinen. Ei minun maineenikaan siitä kasva. Minä vain menetän kirjoittamisen huumassa ne vähäisetkin ihmissuhteet, joita minulla on.

Mutta niin se vain on, että romaaneja ei oikein pysty kirjoittamaan, jos ei niiden maailmaan uppoudu. Ja kun siihen maailmaan uppoutuu, ympäröivä todellisuus muuttuu varjomaiseksi, eivätkä voimat riitä vastaamaan kaikkiin sen tuomiin haasteisiin. Joihinkin riittää, mutta ei kaikkiin. Usein hoitamatta jäävät ne asiat, jotka eivät jatkuvasti muistuta itsestään. Ennen vanhaan huomasin, että kissat ja koirat tuli yleensä aina ruokittua kirjoittamisenkin ohessa, mutta kukat saattoivat jäädä kastelematta, koska ne olivat hiljaa. Siitä tulikin mieleen, että pitää käydä katsomassa vieläkö rahapuu ja jukkapalmu ovat hengissä.

Share/Bookmark

9 kommenttia:

  1. Kiitos mainostuksesta ja tuesta, Kirsti.

    Minusta on ihan hyvä olla veemäinen toisinaan, ei sentään koko ajan. Miksi miellyttää muita ihmisiä?
    Ensin pitää miellyttää itseään, ja eiköhän se veemäisyys silloin tule heitettyä pois. Harva jaksaa olla itselleen veemäinen kovin kauan. Ja jos on, sairastuu masennukseen.

    Helli itseäsi.

    VastaaPoista
  2. Ei kai se toisten miellyttäminen mikään itsetarkoitus olekaan, mutta oma elämä vain on miellyttävämpi, jos jaksaa huomioda muutkin ihmiset. Tuollaista itselleen vittuilua minusta on kyllä liikkeellä aika paljonkin, ja taidan kyllä sekin lajin, joskin olen tietoisesti pyrkinyt siitä eroon.

    VastaaPoista
  3. Hei, rahapuu tykkää, kun se unohtuu vaikkapa viikoksikin kastelematta. Olen asiantuntija, sillä tapoin juuri rahapuuni liialla kastelemisella ja hoitamisella.

    Minäkin olen usein ihmetellyt, miten semmoinen ja tuommoinen "heittiö" on voinut kirjoittaa niin kauniita runoja tai syvällisiä ja upeita romaaneja. Maailma on ihmeitä täynnä, mutta täydellisiä ihmisiä ei taida löytyä.

    VastaaPoista
  4. No viikon kestää, mutta entäs kuukausia? Mutta hengissäpä tuo näytti olevan:-) Joo, ei täydellistä ihmistä tietysti löydy, mutta joskus miettii että kuinka suurta epätäydellisyyttä voi itsessään sietää ns. hyvällä omallatunnolla.

    VastaaPoista
  5. Taitaa tosiaan olla vaikeinta sietää juuri itsessään pientäkään epätäydellisyyttä. Toiselle on helppo antaa se anteeksi. Silti; kukapa ulkopuolinen Sinun / minun epätäydellisyyttä edes huomaa, ellemme sitä itse osoita sormella?

    VastaaPoista
  6. Hyvällä omallatunnolla sietää aika monta, myös toisissa.

    Työ kuin työ, kyllä se vie, mutta myös tuokin jotain tyyydytystä, ja synnyttää enemmän tai vähemmän voimakasta ristivetoa sosiaalisen todellisuuden kanssa.

    VastaaPoista
  7. Delilah, eipä sitä tosiaan muut varmasti huomaakaan. Ankarimmat tuomiot ihminen usein langettaakin itselleen.

    Hirlii, kyllähän se tosiaan luonnostaankin niitä ristiriitoja aiheuttaa, kun työ vaatii yhtä, ja ihmissuhteet toista.

    VastaaPoista
  8. "Olen normaalistikin itsekeskeinen ihminen, mutta kun kirjoitan, olen vielä normaaliakin itsekeskeisempi."

    Mulla lienee vähän sama "ongelma", päälle vielä se että mielialat menee kirjoittamisen sujumisen säätelemässä aallokossa ylös alas.
    Ongelma lainausmerkeissä siksi, että jos olisin mies, olisin Eksentrinen Taiteilija, mutta koska olen nainen, olen pelkkä v***mainen akka.
    (Ja vainohullu femakko ;)

    PS: Tämä viesti tulee ottaa ainakin osittain huumorilla..

    VastaaPoista
  9. Anu, asiat ovat mielestäni juuri noin kun sanoit, mutta itsesuojeluvaiston pelatessa on toki viisainta naureskella päälle.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!