Paitsi tietenkin Reetta ja linnan vangit romaani. Termiä maaginen realismi ei kyllä taideta käyttää lastenkirjoista puhuttaessa.
Olen ravistamassa yltäni realismin tylsää pakkopaitaa. Maailmankuvani on liukunut siihen suuntaan, etten oikein osaa edes kuvata asioita antamatta sijaa elementeille, jotka eivät kuulu perinteisen arkitajunnan piiriin. Se johtuu joistakin omista kokemuksista, joita ei voi kiertää. Ne on hyväksyttävä osaksi omaa itseä, vaikka järki pistää hanttiin.
Turun messujen jäljiltä olin alakuloinen, ja hassua kyllä alakuloni syveni tajutessani, että olen suurin piirtein Suomen ainoa kirjailija joka on niin mielenkiinnoton, ettei sille löydy esiintymistilaa Helsingin mammuttimaisilta kirjamessuilta. Vaikka siis periaatteessa on ihanaa, kun sinne ei tarvitse lähteä.
Ehkä unien näkeminen, ja uninäkyjen siirtäminen osaksi romaanikäsikirjoitusta voidaan tulkita todellisuuspakoisen kirjailijan säälittävänä yrityksenä olla kohtaamatta omaa vääjäämätöntä tuhoaan vielä tänään. Mutta viis siitä, minulla on taas hauskaa oman kirjoituskoneeni ääressä.
Tekstit
Oih, se on ihan parasta kun saa unessa jonkun kirjallisen oivalluksen! :) (Olettaen, että aamulla muistaa muutakin kuin että joku oivallus yöllä tapahtui.) Mä näin viime yönä vain kevytpainajaisia, mm. olin menossa johonkin scifi-tapahtumaan esiintymään, enkä millään saanut selville koska mun pitäisi olla paikanpäällä.
VastaaPoistaJos haluat kuulla "vielä pahemman" kohtalon ;) niin voin kertoa, että mulla OLI alustavasti Hgin messuille lava-aika, mutta ilmeisesti järjestäjien sähläyksen takia siellä oli ylibuukkausta. Mut siis potkaistiin lavalta jonkun isomman staran tieltä. Onneksi Karisto järkkäsi kumminkin osastolle minihaastiksen, koska muuten en olis päässyt messuilla kehumaan uutta kirjaani ollenkaan :/
(Turun semmahan oli Nuor.kirj. järkkäämä, eikä siinä oikein olis ollut sopivaa alkaa Ilmeetöntä mainostamaan.)
Auts, no ei mene messujen suhteen kovin hyvin sinullakaan. Toi sun uni on tuttua kamaa minunkin öissäni.
VastaaPoistaOn niitä toisiakin, joita Hgin messut ovat potkineet päähän, ja jotka ovat tästä masentuneet ja itkeskelleet ja taas koonneet itsensä uuteen yritykseen. Sää olit sentäs Turuus! Mää en päässy! t. Maikku
VastaaPoistaPitäisköhän meikäläisille perustaa oma tukiryhmä? ;-)
VastaaPoista"Olen ravistamassa yltäni realismin tylsää pakkopaitaa."
VastaaPoistaTätä on ilmassa.Olen ajatellut ihan samaa.
Varsinkin historiallisen romaanin kirjoittaminen - varsinkin lapsille - on niin kovaa työtä, että kahden tekeillä olevan kirjan jälkeen vaihdan lajia. Ainakin toivon niin.
Historiallinen romaani on kyllä tosiaan hankala laji. Jotain ideoita olen joskus itsekin pyöritellyt.
VastaaPoista