torstai 26. syyskuuta 2013

Vain katto romahti, minä en

Opetustöiden kommentointi blogissa on vaarallista, mutta sanon silti sen verran, että luennointi on tänä vuonna mukavaa, koska ryhmä on keskustelevainen ja vuorovaikutteinen.

Olen kyllä tietoinen siitä, että minun tehtäväni luennoitsijana olisi pitää ihmiset hereillä ja sillä tavalla vapautuneina, että osaavat avata suunsa. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin ja joskus sitä ei tarvitse erityisesti yrittää.

Tietysti nytkin ihmiset välillä ajattelevat omiaan, vilkuilevat kelloa ja miettivät enkö koskaan lopeta, mutta ehkä johtuu luokkatilastakin, että en niin hyvin huomaa sitä. Luokka on iso, ihmisiä on paljon ja pöydät ovat vaakatasossa. Ei ole nousevaa katsomoa kuten luonnontieteiden talossa, missä luennoit aikaisempina vuosina pidettiin. Nouseva katsomo tosiaan asettaa jokaisen kyllästyneen naaman jotenkin framille.

Siitä en tykkää yhtä paljon, että modernissa uudessa rakennuksessa on kesällä tullut katto alas. Onko tämä jokin nykyrakentamisen ominaispiirre että katot romahtavat? Kiasmakin suljetaan remontin ajaksi, koska onhan sekin talo jo 15 vuotta vanha. Siis meditoikaa hiukan tätä.

Ei voi olla niin, etteikö osattaisi rakentaa kestäviä taloja. Kodinkoneetkin tehdään hajoamaan muutaman vuoden välein, jotta bisnekset pyörivät. Sama juttu taloissa. Mutta kun katto romahtaa, niin joltain voi mennä henki. Toisaalta sodatkin näkyvät bruttokansantuotteen kasvuna joten siitä näkökulmasta katon romahtaminen ja jonkun kuolema voi olla hyvinkin positiivinen juttu lama-aikana. (Tiettävästi ei kukaan kai kuollut)
***


Lastenkirjahyllyssä oli arvioitu Johannes ja Jura.
Jo jokin aika sitten Hdcanis oli arvioinut Kaivatut.

Share/Bookmark

5 kommenttia:

  1. Rakentamisen ongelmat ei ole osaamisessa vaan kiireessä ja voiton maksimoinnissa...

    VastaaPoista
  2. Rakennuksista tehdään myös vaikeakäyttöisiä. Luentosalit ovat uusissa taloissa sellaisia, että vieraileva luennoitsija ei osaa käyttää niitä. Hän ei saa valoja päälle, ei ilmastointia päälle eikä ovea auki.

    VastaaPoista
  3. Erikoisuuden tavoittelussa on mennyt lapsi pesuveden mukana.

    VastaaPoista
  4. Joitakin poikkeuksia on: meillä on hyvin iso, siis paksu, Nokia TV, joka ei näytä hajoavan koskaan. Se on ainakin 15 vuotta vanha ja toimii yhä. DVD:tä ei voi sillä katsella, sillä siihen on vain vanha digiboksi. Niitä katsomme tietokoneeltani.

    VastaaPoista
  5. Vuonna 2000 sain Nokian kännykän ja tulin sanoneeksi, että ostan uuden vasta, kun tää hajoaa... Ei ole hajonnut. Hohhoijaa. Eikä sisu anna periks ostaa uutta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!