lauantai 9. heinäkuuta 2016

Turvallisuuskulttuuri

Miten 60-luvun lapsi selvisi mökkireissusta, ihmetellään Ylellä.

Kaveri juuri muisteli jälkikäteen kauhistuen, miten me yksitoistavuotiaina soutelimme vanhempieni mökillä järven yli ja ryömimme vastarannan luolissa. Soudimme myös toiseen suuntaan, haimme autiokirkon avaimet jostain talosta, menimme kirkkoon ja leikimme siellä. Kaikki tämä ilman pelastusliivejä ja aikuisten opastusta ja valvontaa.

Hänen vanhempiensa mökillä me luistelimme meren syysjäillä jotka notkuivat allamme ja hauskaa riitti.

Muistan omasta lapsuudesta myös muutamia läheltä piti tilanteita polkupyörän kanssa, kun ei vielä ollut niitä pyöräteitä. Rekat ja linjurit jyräsivät pitkin Porin katuja eivätkä ehkä huomanneet tarkkailla ipanaa, joka oli oppinut liikennekulttuuria vähän hajamieliseltä isältään. Isähän oli tunnettu siitä, että ajeli polkupyörällä keskellä Isolinnankatua tullessaan ja mennessään Rosenlewille työhön. Autoja pyyhki hänen ohitseen molemmilta puolilta. Isä ei paljon katsellut oikealle eikä vasemmalle. Ties mitä pohdiskeli ajaessaan, mutta tuskin liikennettä.

Myös karkki juuttui kerran henkitorveeni, kun juoksin hedelmäkarkki suussa ja hitkaisin sen henkeeni Saarioisten taimitarhan kohdalla. Muistan pakokauhun, kun henki ei yhtäkkiä kulkenutkaan ja kova mötti jumitti torvessa. Leikkikaveri jysäytti minua nyrkillä selkään, karkki lensi hiekkaan. En tiedä muistanko väärin, vai poiminko tosiaan  karkin maasta ja pistin uudestaan suuhun. Sen verran olin makean perään ja karkit harvinaista herkkua, että melkein veikkaan syöneeni karkin. Mutta tietyn varovaisuuden tuo tapahtuma jätti, enkä enää juuri juokse ruoka suussa.

Turvallisuuskulttuuri säästää henkiä, todistetaan tuossa jakamassani jutussa. Ja hyvä se on. Mutta tässä saattohoidon imussa tulee ajatelleeksi kapinallisia ajatuksia. Kannattaako tämä ylenpalttinen varominen, kun lopulta... No antaa olla.




Share/Bookmark

8 kommenttia:

  1. Hyvä kysymys tuossa lopussa..miten se elämänlanka lopulta määrittyy? Joskus tuntuu, että ei siihen ihmisellä itsellään ole vaikutusvaltaa ja joskus taas tuntuu, että aivan ilmeisesti on. Hyvin hetkellistä joka tapauksessa on kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen mahdollisuudet ovat aina rajalliset. Mutta niissä rajoissa voidaan aina jotain tehdä ja hyvä niin.

      Poista
  2. Sairaanhoitaja äitini varoitteli niin kovin karkki suussa juoksemisesta, että vielä aikuisenakin sen muistaa. Myöskään sängyssä selällään lukien, ei meillä saanut syödä kovia karkkeja. Muistako oikein, että ne entisvanhaiset merkkari-karkit oikein kiellettiin jossain vaiheessa, koska ne aiheuttivat todellisia vaaratilanteita. Nyt ne ovat tainneet palata markkinoille, mutta kooltaan pienempinä. terveisin Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti muutama lapsi heitti merkkarien vuoksi henkensä. Sairaanhoitaja äidillä oli varmaan hyvä käsitys siitä, mitä kaikkia vaaroja liittyy viattomiinkin tilanteisiin, kuten karamellien syöntiin.

      Poista
  3. Ihana teksti! Miten ihmeessä sukupolvestamme voi olla niinkin moni ylipäätään elävien kirjoissa, vaikka ei ole ollut hammasrautoja, pyöräkypäröitä, kahvinkeittimiä, kännyköitä, navigointilaitteita, kotitietsikoita ja televisiotakaan ei ollut joka kodissa moneen vuoteen.

    Eikä ollut edes EU:ta. Yksi nuoren sukupolven edustaja pohti ääneen somessa brittien brexittiä, kommentoijat jumittivat näkemyksessä, että brexit oli vanhempien sukupolvien vika. - No muuttavat kyllä mielipidettään. Eivät tiedä mitä on elää ilman EU:ta, totesi tämä nuori ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ok menee minusta eräillä Euroopan mailla jotka ovat eu:n tai rahaliiton ulkopuolella. Kukaan ei vielä tiedä mitä brexitistä seuraa, ties vaikka jotain hyvää, riippuu niin monista asioista. Kyllä kannattaa kuunnella vanhoja meillä on kokemusta. Kaikkea ei tarvitse uskoa mutta jotain viisautta kertyy kun pitkään elää.

      Poista
  4. Nykyajan lapsilla onkin toisenlaiset uhat: trampoliinivammat, syvälle korvii työnnettävistä kuulusimista aiheutuvat kuulonalenemat, jatkuvasta puhelimen hivelystä johtuvat rangan vääristymät...ehkä muutkin vääristymät sen myötä.

    Katsoin jokin aika sitten areenasta Helis kyläs -ohjelman jakson, jossa oli vieraana kriminaalihistorioitsija Teemu Keskisarja. Hänen näkemyksensä oli, että aiemmin kärsittin huomattavasti enemmän ruumiillisista epämukavuuksista, mutta nykyihmisten sielullinen kärsimys on huipussaan, vaikka ruumiin avuksi löytyy jo kaikki mahdollinen. ET

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskisarjalla on tosiaan tervettä kriittisyyttä n ykyajan kotkotuksiin nähden. Välillä tuntuu että kaikki ihmiset käy terapiassa ja syövät masennuslääkkeitä. Ei se mielestäni hyvää kerro tästä nykymaailmasta

      Poista

Kerro mitä mielessä!